Kirjoittanut Peter A. Postol | maaliskuu 13, 2010

Kuluttamisen evolutiivis-biologinen tausta

 

Ihminen on monella tavalla ainutlaatuinen muiden eläinten joukossa, eikä vähiten älykkyytensä takia. Kaikkein suurin ero muihin eliöihin on mielestäni kuitenkin ihmisen tapa käyttää muuta luontoa hyväkseen. Siinä missä muut eliöt syövät tai muuten käyttävät muuta luontoa vain sen verran kuin tarvitsevat, ihminen käyttää paljon sen yli kuin mitä hän oikeasti tarvitsee. Yritän pohtia syytä, miksi näin voisi olla. Vaikka en katsokaan olevani sosiobiologi (ihan tavallinen biologi vain), uskon, että yhtenä keskeisenä – mutta ei ainoana – syynä on ihmisen biologia ja evoluutiohistoria.

Saaliista saalistajaksi

Glasgown luonnonhistoriallisessa museossa oli ainakin vielä vuonna 1995 mielenkiintoinen asetelma. Siinä oli kookas sapelihammastiikeri, jolla oli suussaan Homo habilis – nuorukainen. Näky oli vähintäänkin hätkähdyttävä. Siinä oli luomakunnan kruunu matkalla tiikerin poikasten ruoaksi. Asetelman alla oli teksti, joka kertoi, että sapelihammastiikereiden pesäpaikoilta löytyi usein habilisten luita. Teksti jatkui, että jonkin ajan päästä ihmisten leiripaikoilta alkoi puolestaan löytyä näiden kissapetojen luita. Ihminen oli muuttunut saaliista saalistajaksi. Liekö tässä lähtökohta sille, että ihminen on alkanut ajatella entisen saaliin itsetunnon kautta, että ”mehän voisimmekin olla luonnon herroja”?

Meissä on ilmiselvästi monia saaliiseen viittaavia ominaisuuksia. Me pelkäämme pimeää ja asettaudumme nukkumaan yöksi, me valpastumme ja olemme varovaisia (jopa pelkääviä) yksin luonnossa kulkiessamme – sen sijaan joukossa tunnemme itsemme luottavaisiksi. Ihminen on muihin ihmisapinoihin verrattuna erittäin hyvä juoksija – tästä on tietysti hyötyä sekä saaliille että saalistajalle.

Sekasyöjän kulmahampaat

Ihmisen hampaisto on selvästi sekasyöjän hampaisto. Hampaiden puolesta olemme siis yhtä lailla saaliita kuin saalistajiakin. Voimmehan tietysti olla raadonsyöjiäkin, mutta vaikka meillä on suhteellisen huono hajuaisti, aivan mätä ei meille sentään kelpaa. Se kertoo, että ruoassa on taudinaiheuttajabakteereja.

Ihmisen viehtymys kirkkaisiin väreihin selitetään perinteisesti sillä, että merkittävä osa ihmisen ruoasta on koostunut hedelmistä, joiden kypsyysasteen arviointi on ollut tärkeää ihmisten menestymiselle. Lihan- ja kalansyöjiin meissä viittaa mm. suoliston lyhyys ja kohtuulliset kulmahampaat. Itse asiassa myös lähimpien sukulaistemme eli simpanssien on todettu saalistavan pieniä kauriita tyydyttääkseen lihavalkuaisen tarvettaan. Eläinvalkuainen oli muinaisille metsästäjille erikoishyödyke, jota ei ollut aina tarjolla. Ehkä tästä syystä lihanhimo on niin yleistä nykyisinkin?

Hamsterin jääkaappi

Luonnossa ruoka on yleensä aina ns. kortilla eli sitä ei ole määrättömästi saatavissa. Sen keräämiseen ja saalistamiseen pitää nähdä vaivaa. Silloin harvoin kuin ruokaa on yllin kyllin, eläimet tankkaavat sitä yli sen hetkisen tarpeen. Nykyihmisen tilanne on toinen. Hamstraamisen tarve on geeneissämme ja jääkaappi on käytössä useammin kuin on tarpeen.

Ihminen on utelias lapsi

Evoluutiotutkijat ovat joskus esittäneet, että ihmisaikuisella on joitakin ihmislapsen piirteitä, kuten uteliaisuus ja leikkisyys. Siinä missä useimmat muut nisäkkäät eivät ole aikuisina enää niin uutta etsiviä, ihminen viehättyy uusista hajuista, mauista, esineistä ja paikoista yhä uudestaan. Tämä on älykkyyden ohella yksi ihmisen evolutiivista menestymistä selittävä tekijä. Vain utelias ja kokeileva eläin on pystynyt luomaan tällaisen kulttuurin ja levittäytymään kaikkialle maapallolla. Nyky-yhteiskunnassa tämä uteliaisuus näyttäytyy mm. tavaroiden loputtomana haalimisena ja suorastaan hysteerisenä matkailuna kaikissa maailma kolkissa. Sen sijaan, että ihminen pysyisi vain omalla reviirillään, hän etsii uteliaan nisäkäspennun lailla koko ajan yhä uusia reviirejä.

Mies ja nainen

Kun pari vuotta sitten kiinnostuin erityisesti ilmastoasioista, vaimoni antoi minulle uuden lempinimen Al Goretex, joka viittaa tietysti Al Goreen (ilmastoasiat) ja Goretexiin (ulkoilutekstiilit). Jälkimäinen siksi, että olen aina ollut aika hyvä perustelemaan, miksi minun on ostettava juuri viimeisin (ja kallein) ulkoiluväline pönkittämään ulkoiluharrastusstatustani. Luulen, että tämä on aika yleistä meille miehille: me olemme kiinnostuneita hyvistä ”välineistä”. Väline voi olla se Goretex-vaate tai sitten nelivetomaastoauto. Naisten keskimääräisenä kiinnostuksen kohteena on puolestaan oman pesän sisustaminen ja varustaminen. Nykyisin se alkaa viattomasti uusista verhoista ja jatkuu uuden keittiön kautta uuteen taloon. Yhtä kaikki ”välineiden” hankinnalla ja ”pesän” sisustamisella varmistetaan menestys elämän epävarmoissa tuulissa. Nykyisin niitä ei edes tarvitse tehdä itse, riittää kun vinkauttaa Visaa.

Lauma

Ihminen on laumaeläin. Kaikkein eniten turvaa ihmiselle ovat aina tuoneet muut ihmiset eli lauma. Toisaalta laumassa on löydettävä kilpailun kautta oma paikkansa. Se, jonka ”väline” tai ”pesä” on viimeisintä huutoa, on ollut aina houkutteleva kumppani ja kaveri. Se, mikä nokkimisjärjestyksen paineissa hävitään, voidaan aina korjata hankkimalla statusta nostavia esineitä tai sisustaa pesää koreammaksi. Ihmislajille on aina ollut niin kovin tärkeää se, mitä muut lauman jäsenet hänestä ajattelevat ja kenen kaveri kukin on.

Niin kauan kuin elimme laumassa, kilpailuvietti (nokkimisjärjestyksen haku) ja yhteistyö pysyivät oikeassa tasapainossa. Nykymaailmassa ihmislaumat on hajotettu ydinperheiksi tai peräti sinkkutalouksiksi. Jäljelle on jäänyt ylikorostunut kilpailu, jonka me itse kukin yritämme voittaa vimmaisella kulutuksella.

Kuluttaminen kompensoi

Kulutuksella me kompensoimme sitä, että meillä ei ole enää laumaa ja sen tehtävää turvanamme. Me haemme kuluttamalla asemaa, tasapainoa ja merkitystä elämäämme. Me täytämme kadonneen lauman aiheuttamaa aukkoa. Ihminen on syvimmällä tasollaan fyysis-henkinen olio, joka kaipaa muiden ihmisten läheisyyttä ja yhteistä tehtävää, johon käyttää energiaansa ja luovuuttansa.

Ekoyhteisöt ja uus-uusperheet

Nykyihmistä on hyvin vaikea saada enää palaamaan yhteisöihin, joissa eletään hyvin läheisessä yhteydessä toisten kanssa. Erilaiset ekoyhteisöt ja usean perheen kodit ovat varsin harvinaisia. Itse olen saanut ilon asua hieman alle vuoden eräässä ”kommuunissa” 80-luvun lopulla. Huomasimme silloin, että ainakin ruoka- ja energialaskumme olivat selvästi alhaisempia kuin silloin, kun asuimme erillämme.

Maapallo ja tulevat sukupolvet tuskin panisivat pahakseen, jos yhä useampi perhe muuttaisi saman katon alle ja yhteisen pesukoneen, jääkaapin, pakastimen jne. käyttäjiksi. Ehkä siinä samassa tuo ihmisen ikiaikainen tarve olla lähellä toisia ihmisiä tulisi myös hieman paremmin tyydytetyksi kuin nykyisin?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: