Kirjoittanut Peter A. Postol | maaliskuu 31, 2010

Luomulihaa iltalenkiltä

Pyy tiensä päässä

Oli niin kaunis auringonpaiste, että päätin lähteä kiertämään pienen lenkin ja toivoin näkeväni vihdoinkin vuoden ensimmäisen muuttolinnun. Ennen kuin lähdin, laitoin perunat hiljaiselle lämmölle kypsymään. Höystöä ajattelin ajatella sitten lenkiltä tultuani. Kuinka ollakaan, muutaman kilometrin päässä huomasin kuvassa näkyvän pyyn retkottavan tien laidassa. Pyy oli vielä hieman lämmin. Se oli tullut tiensä päähän auton töytäisemänä. Koska en ollut aikaisemmin maistanut pyypaistia, kouraisin sen roikkumaan kupeelleni ja jatkoin lenkkiä. Pyyn raadon lisäksi näin vain varislintuja ja viherpeippoja.

Kotona kynin linnun, katkoin pikkukirveellä pään, siivet ja jalat ja poistin peräaukon kautta sisälmykset. Huuhtelin linnun ja laitoin sen 15 minuutiksi suolaveteen. Kun liha oli näin pehmennyt, irrottelin lihat ja paistoin ne tattien, voin, suolan ja mustpippurin kanssa. Hmmm… Melkein yhtä hyvää kuin se fasaani, joka viime vuonna päätti päivänsä törmäämällä hallimme ikkunaan.

Ikäviä juttuja nuo eläinten törmäyskuolemat, mutta miksi jättää lihat käyttämättä, sillä luonnonvaraisen eläimen liha on kuitenkin 100% luomua (ok, korpeille ja muille varislinnuille olisi voinut sen jättää…) .

Kun vatsa täynnä istahdin nojatuoliin huomasin, että ruokintapaikallamme oli kevään ensimmäinen mustarastas. Onneksi elävä sellainen ja lisäksi minulle vuoden ensimmäinen muuttolintu.

Ei, minulla ei herahda vesi kielelle kun katson rastaita….

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: