Kirjoittanut Peter A. Postol | Touko 28, 2010

Riittää jo

Englantilaisen toimittajan John Naishin kirja ”Riittää jo” (”Enough – Breaking Free From the World of More”) on piristävimpiä viime aikoina lukemiani kirjoja. Kirjan nimi kertoo jo paljon oleellista sen sisällöstä eli nyt riittää, eikä enää yhtään enempää, kiitos!

Riittävästi informaatiota

Naishin mukaan päällemme hyökyvä informaatiotulva saa meidät etsimään epätoivoisesti lisää informaatiota, jotta saisimme järjestystä tiedon kaaokseen. Yhä useampi meistä on pakonomaisesti toimivia, sekavasti ajattelevia ja ylensyöneitä infofriikkejä. Naishin mukaan tämä näkyy erityisen selvästi television maailmassa, jossa on tarjolla uutisia kellon ympäri ja jossa spekulointi, huhut, ei-tarinat ja trivia eivät lopu koskaan. Tällaisen tiedonvälityksen arkkityyppi on sadetakkiin pukeutunut mies, joka raportoi: ”Voin vahvistaa, että mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi sanoin, ettei mitään ole tapahtunut.” Infoähkyn hoitoon Naish suosittaa mm. ryhtymisen datadieetille vähentämällä vaikkapa sähköpostin käyttöä tai luopumalla kännykästä (jonka Naish on itse tehnyt ilman että hänen maailmansa olisi romahtanut).

Riittävästi ruokaa

Yksi Britannian johtavia ruokahalun psykologian asiantuntijoista, Martin Yeomans toteaa kirjassa, että jos ruoka-annosta ei koota valmiiksi, me emme luonnostamme tiedä, koska syöminen pitää lopettaa. Yeomansin mukaan ruokahalumme on järjestelmä, joka kertoo meille, että meillä on ruoasta kova pula. Elämme elämämme olettaen, että meille tulee ihan kohta nälkä ja me syömme pitääksemme nälän loitolla. Ääriesimerkkejä tästä voi nähdä ravintoloissa, joita kutsutaan ”Syö niin paljon kuin jaksat”- paikoiksi. Ja niissä syödään todellakin paljon yli sen mitä tarvitaan. Naishilla on useita ohjeita pysyä ruuan suhteen riittävyydessä. Näitä ovat mm. nauttiminen ruoasta kiireettömästi, ruoka-aikojen pyhittäminen ja riittävä nukkuminen.

Riittävästi tavaraa

Tavaran hamuaminen on johtanut järjettömiin mittasuhteisiin. Esimerkiksi briteillä on nykyään tonnin painoinen kasa tarpeetonta tavaraa. Tämä on johtanut kokonaan uudenlaisen bisneksen syntymiseen: pienvarastoihin. Amerikassa pienvarastot tuottavat enemmän kuin maan elokuvateatterit tai musiikkibisnes. Ihmisten ei tarvitse edes olla varakkaita omistaakseen paljon roinaa – kolmannes Yhdysvaltain pienvarastoista on vuokrattu ihmisille, jotka ansaitsevat alle 18 500 euroa vuodessa. Autotallit, ullakot ja kellarit eivät yksinkertaisesti enää riitä. Naishin tärkeimpänä ohjeena on yksinkertaisesti, että älä osta – äläkä varsinkaan luotolla.

Riittävästi työtä

Naish kysyy, mikä on riittävyyden raja? Monet viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tyytyväisenä elämiseen riittää rahamäärä, joka on hivenen maan mediaanitulon yläpuolella. Tutkijat haastattelivat ihmisiä kaikkialla maailmassa ja totesivat, että mitä suurempi palkka ihmisellä on, sitä enemmän hän valittaa aikapaineista. Tutkijat kuvaavat ongelmaa seuraavasti: kun ihmisillä on enemmän rahaa, he ovat taipuvaisia ajattelemaan, että he voisivat käyttää aikansa entistä paremmin, jolloin he huomaavat ajan arvon ja vihoittelevat kun eivät saa loihdittua sitä lisää. Tämä jatkuva harmittelu vaikuttaa heidän koko psyykeensä.  Naishin ratkaisuja ongelmaan ovat mm. fiksu vetelehtiminen, viekkaasti toimiminen (älä tee muiden töitä), osa-aikatyö eli työn jakaminen sekä vapaa-ajan viettäminen halvalla (ettei tarvitse tienata paljoa viettääkseen vapaa-aikaansa kalliisti).

Riittävästi valinnanvaraa

Tavaroiden myyjillä on eräs perverssi syy kaikkiin erilaisiin vaihtoehtoihin: nämä eriytyneet tuotteet saavat aikaan vaikutelman, ettei niitä ole saatavilla pitkään. Markkinointi-ihmiset kehittelevät jatkuvasti ”rajoitettuja eriä”, joissa on erityisiä ”lisäominaisuuksia”. Näin he saavat istutettua meidän nälänhätää pelkääviin kivikautisiin aivoihimme huolestuneen illuusion pulasta ja niukkuudesta, vaikka meitä ympäröi silminnähden suuri yltäkylläisyys. Lisäämällä teknologiaan jatkuvasti uusia vaihtoehtoja valmistajat varmistavat, että jokaisen uraauurtavan tuotteen jokainen osa vanhenee saman tien. Ja hurmio uudesta hankinnasta kestää tuskin kaupan ovea pidemmälle.

Täydellisen ”jonkin” etsintä ei kohdistu pelkästään tavaroihin, vaan myös elämäntapoihin. Osa ihmisistä kuuluu ns. Yeppie (Young Experimental Perfection Seekers) – ihmisiin, jotka muuttavat mieltään alituiseen, vaihtavat elämäntyylejä ja väistelevät sitoumuksia. Yeppiet lykkäävät suuria, koko elämään vaikuttavia päätöksiä, kunnes kaikki vaihtoehdot on kokeiltu. Paras Naishin ratkaisuista liiallisen valinnanvaran ongelmaan on mielestäni se, että ei kannata pohtia liikoja. Miksi ahdistua siitä, että joutuu tekemään valintoja, kun niillä ei luultavasti ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä. Tapahtuipa meille mitä tahansa, tapaamme ennen pitkää palata normaalille tyytyväisyyden tasollemme, sanoo Naish.

Riittävästi onnea

Toive onnesta on synnyttänyt kokonaisen uuden kukoistavan elinkeinoalan, joka keskittyy täyttymyksen etsintään. Markkinoille on putkahtanut isoon O:hon perustuva kirjallisuusgenre, johon kuuluu sellaisia kirjoja kuin esimerkiksi ”Onni on sinun”, ”Tuhat tietä onneen” jne. Naishin mukaan emme voi edes väittää, että suuri onni olisi päivänselvästi hyvä asia. Eräässä vuosikymmeniä kestäneessä seurantakokeessa psykologit tarkkailivat 1216 lapsen elämänvaiheita. Lasten persoonallisuus määriteltiin vuonna 1922, ja myöhemmin havaittiin, että onnellisimmat ihmiset kuolivat nuorempina. Tutkijat totesivat, että onnellisimmilta vaikuttavat lapset olivat vartuttuaan muita alttiimpia juomaan, tupakoimaan ja ottamaan riskejä – ehkäpä siksi, että onnellinen maailmannäkemys saa vaarat näyttämään pienemmiltä.

Ja mitä oikeastaan tapahtuisi, jos onnen saisi lassottua kiinni ja kesytettyä? Will Fergusonin romaanissa Onni™ julkaistaan elämäntaito-opas, jolla on eräs uskomaton ominaisuus: se toimii. Kaikista tulee onnellisia. Sen seurauksena maailmantalous romahtaa. Ihmiset lakkaavat ostamasta tavaraa, jonka he aiemmin luulivat kohentavan mielialaansa. Kirjan sankari aavistaa, mitä tuleman pitää: ”Koko meidän taloutemme perustuu ihmisen heikkouteen….Koko elämäntyylimme rakentuu itse-epäilyn ja tyytymättömyyden varaan. Kaikki mullistuisi, jos ihmiset olisivat joskus ihan oikeasti onnellisia, todella tyytyväisiä elämäänsä”.

Riittävästi kasvua

Suurin osa meistä inhoaa tavattomasti syrjään jäämistä tai torjutuksi tulemista. Sen pelko on Naishin mukaan saanut meidät suhtautumaan elämään kuin alituiseen catwalkiin: meidän on kilpailtava tehdäksemme itsemme tykö. Torjutuksi tulemisen pelolla ja tunnustuksen kaipuulla on niin mahtava voima, että se saa meidät toimimaan vallitsevan järjestelmän arvostamalla tavalla.  Vastaukseksi kasvun ongelmaan Naish tarjoaa mm. asennetta, jossa voisimme sanoa: ”Minulla on hauskempaa kuin sinulla, koska henkilökohtainen ekologiani on coolimpaa – minä nimittäin tiedän, että minulla on jo kaikkea riittävästi”.

John Naish, ”Riittää jo”. Atena 2009 (suomentaja Heli Naski)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: