Kirjoittanut Peter A. Postol | marraskuu 14, 2010

Slow – elä hitaammin!

Aamu karpalosuolla

’Riittää jo’ kirjan jälkeen minuun on eniten puraissut Carl Honorén kirja ’Slow – elä hitaammin. Manifesti verkkaisen elämän puolesta.’ (Bazar Kustannus 2006, suomentaja Outi Huovinen). Tuon kirjan jälkeen oli aivan pakko hidastaa omaakin elämää.

Elämässä on kyse enemmästä kuin vain mahdollisimman suuren nopeuden tavoittelusta (Gandhi)

Aikasairaat

Honoré kuvaa tarkkasilmäisesti miten nykyihmisiä jäytävä aikasairaus ilmenee eri elämänalueilla. Työelämästä on tullut yhä kiireisempää, ateriat syödään hotkaisemalla, liikenteessä jalka painaa raskaana kaasupolkimella ja vapaa-ajallakin singahdetaan kuin mielipuolet harrastuksesta ja viihdepläjäyksestä toiseen. Kirjassa kerrotaan eräästä pilapiirroksesta, joka kuvaa nykyajan vimmaa varsin oivaltavasti. Siinä kaksi pikkutyttöä seisoo pysäkillä ja kummallakin on kädessään paksu kalenteri. Toinen heistä sanoo: ”Hyvä on, minä siirrän baletin tuntia aiemmaksi, menen voimistelutunnille joskus toiste ja peruutan pianotunnin. Sinä siirrät viulutunnin torstaiksi ja jätät jalkapalloharjoitukset väliin. Silloin meillä on keskiviikkona 16. päivänä aikaa leikkiä klo 15.15–15.45.”

Ajaton virta

Hidas on kaunista

Honorén oma kiinnostus tahdin hidastamiseen syttyi viimeistään silloin, kun hän huomasi, ettei hänellä ole kunnolla aikaa eli kärsivällisyyttä lukea lapselleen edes kunnollista iltasatua. Huonon omatunnon pistoksen innoittamana (?) hän ryhtyi tutkimaan elämän hidastamisen mahdollisuuksia ja virtauksia kaikilla elämänalueilla. Kirjoittaja tuli huomaamaan, että kiireisen tohotuksen pinnan alla kyti vielä melko pieniä, mutta voimakkaita arjen ja vapaa-ajan hidastamiseen pyrkiviä vastavirtoja. Tutkimusmatkallaan hän tutustui mm. Slow Food liikkeeseen, Joogaan, Maailman torkkujärjestöön, hitaaseen musiikkiin ja hitaan työnteon tehokkuuteen. Käyn seuraavassa läpi joitakin kirjan esittelemiä keinoja hidastaa vauhtia ja saada elämästä enemmän irti…tai no siis ei ehkä enempää…vaan syvempää.

Karkota kiire pois ruokapöydästä

”Ruokapöydän nautinnot ovat kaikkia varten, kaikkien maiden ihmisiä varten ja kaikkia historian jaksoja ja yhteiskuntaluokkia varten. Ne voivat olla osa kaikkia muita nautintojamme, ja ne kestävät pisimpään ja lohduttavat meitä kun muut nautinnot eivät enää ole ulottuvillamme.” (’Maun fysiologia’, Anthelme Brilliant-Savarian 1825)

Minä joudun myöntämään karun tosiasian: minä olen pahimman laatuinen yksin hotkiva tankkaajatyyppi, joka ahmii ruokansa ja maistaa lähinnä vain sen, oliko annoksessa riittävästi suolaa vai ei. Siksi se osa kirjasta, joka käsitteli ruoasta nauttimisen taitoa, kolahti minuun syvimmin. Hitaamman ruoan ja syömisen filosofia on vastaanpanematon: ruoasta ja ruokaseurasta pitää osata nauttia ja niistä nauttii eniten, kun valmistaa ruokansa itse hyvistä ja paikallisista aineksista, maistelee ruokansa kunnolla ja antaa aikaa ja huomiota läheisilleen.

Kriittinen pohdiskelija voisi moittia Slow Foodin kannattajia elistitisiksi ja viitata tällä mm. siihen, että suuri osa maailman väestöstä ei saa riittävän monipuolista ruokaa ja ruoan makunautinnot eivät voisi olla kauempana heidän tärkeysjärjestyksessään. Vaikea olla eri mieltä tästä, mutta koska me kumminkin tulemme aina syömään jotakin ja joidenkin kanssa niin kauan kuin olemme elossa, miksi emme nauttisi ruoasta ja syömisestä mitä sitten syömmekin ja missä. Kaikilla tavallisimmillakin ruoka-aineilla on makueroja. Esimerkiksi peruna ei ole vain perunaa, vaan Bitjeä, Rosamundaa, Lapin puikulaa, Van Goghia jne.

Vihreä kaupunki

Hitaat kaupungit

Slow Food – liikkeen innoittamana Bran kaupunki ja joitakin muitakin kaupunkeja Italiassa on julistautunut hitaiksi kaupungeiksi. Slow City – julistuksessa on 55 lupausta, mm. melun vähentäminen, viheralueiden lisääminen, paikallisten tuotteiden ja niitä suosivien torien, kauppojen ja ravintoloiden tukeminen sekä hyvän naapurihengen levittäminen. Bran kaupunki on mm. lisännyt kävelykatuja, kieltänyt räikeät neonvalot sekä varannut parhaat liiketilat käsityöläiskaupoille. Lisäksi kaikki pienet kaupat ovat kiinni tostaisin ja sunnuntaisin liiallisen työnteon välttämiseksi ja italialaisten perinteiden noudattamiseksi.

Kaupungin kiire aiheutuu keskeisiltä osin liikenteestä ja kaikki mikä vähentää moottoreilla liikkumista ja vauhtia, vähentää myös kiirettä. Autojen ja yhteisöjen välillä on tutkimusten mukaan suora korrelaatio: mitä vähemmän liikennettä jonkin alueen läpi kulkee ja mitä hitaammin se kulkee, sitä enemmän sosiaalisia kontakteja asukkaiden välillä on. Sitä paitsi, mitä rauhallisemmin ajaa, sen turvallisempaa ja rauhoittavampaa se on itselle ja muille.

Mieli ja keho

Honorén mukaan meihin kohdistuu tänä päivänä paine ajatella nopeasti. Tutkimukset kertovat, että aivot ajattelevat kahdella tavalla. Nopea ajattelu on rationaalista, analyyttistä, suoraviivaista ja loogista. Nopea ajattelu tuottaa selviä ratkaisuja tarkasti määriteltyihin ongelmiin. Hidas ajattelu on taas intuitiivista, epämääräistä ja luovaa. Ajattelemme hitaasti, kun emme ole paineen alla ja kun meillä on aikaa antaa ajatusten hautautua omassa tahdissaan. Sellainen ajattelu tuottaa Honorén mukaan oivalluksia ja ymmärrystä. Kirjan mukaan rentoutuminen saa ihmisen ajattelemaan hitaasti. Tutkimusten mukaan ihmiset ajattelevat luovemmin, kun he ovat rauhallisia ja kiireettömiä eivätkä ole stressaantuneita.

Mielen rauhoittamisen keinoja Honoré kuvaa useita. Perinteisen luonnossa käveleskelyn lisäksi, rauhoittua voi mm. meditoimalla, harrastamalla pilatesta ja joogaamalla. Erityisen kiintoisa väite on se, että tekemällä kuntosalilaitteiden liikkeet erityisen hitaasti ns. Super Slow -menetelmällä, saa sekä harjoituksen tehoa nostettua, että mielen rauhoittumaan. Super Slow – harrastaja käyttää 20 sekuntia painojen nostamiseen ja alas laskemiseen, toisin kuin tavalliset painonnostajat, jotka käyttävät siihen vain kuusi sekuntia. Honorén mukaan hidas harjoittelu vie hyvin vähän aikaa (!). Harjoitus on niin rankka, ettei se koskaan kestä 20 minuuttia pidempää – ja aloittelijoiden täytyy levätä 3-5 päivää harjoitusten välillä ja kokeneempien harrastajien vielä pidempään (!). Nuo huutomerkit ovat pojaltani, jonka mielestä homma haiskahtaa pahasti ostosteeveen mainokselta. Mene ja tiedä, tai paremminkin kokeile ja tiedä.

Äkkipysähdys ikkunaan

Aikaa kuunnella

Lääkärin vastaanotto on paikka, jossa haluaisimme tulla kunnolla kuulluiksi. Itse kullakin on varmaan kokemuksia kiireisistä lääkäreistä, jolla ei ollut aikaa kuunnella, mitä meillä oli sydämellä. Honorén mukaan maailmassa, jossa jokainen sekunti on tärkeä, me kaikki haluamme, että meidät diagnosoidaan, hoidetaan ja parannetaan mahdollisimman nopeasti. Monesti olisi kuitenkin hyvä, että lääkäri käyttäisi enemmän aikaa potilaansa vaivojen tarkasteluun. Joissakin tapauksissa perinteinen lääkehoito ei ole riittävää, vaan erilaisista vaihtoehtohoidoista voisi olla paljon apua. Monissa hoidoissa rentoutuminen on keskeisestä. Se alentaa verenpainetta ja lievittää kipua, ahdistusta ja masennusta sekä kannustaa hoidettavia muuttamaan elämänrytminsä tasapainoiseksi. Brittiläinen psykologi Ingrid Collins sanoo: ”Kun potilaille antaa aikaa ja huomiota, he pystyvät rentoutumaan ja antamaan hoidon tapahtua”.

Honorén mukaan lääketieteen maailma alkaa hyväksyä sen kokonaisvaltaisen ajatuksen, että ihmisen henkinen tila voi vaikuttaa hänen fyysiseen hyvinvointiinsa. Oma suosikkini on jo pitkään ollut viittaus siihen tutkimukseen, jossa sairaalassa luontonäkymästä nauttivat potilaat toipuivat nopeammin leikkauksista kuin ne, joilla näkymä oli sisäpihalle. En ole koskaan tätä tutkimusta nähnyt, mutta Honorén kirjassa kerrotaan, että se olisi tehty Texasin A&M –yliopistossa. Toinen aiheeseen liittyvä tutkimus on muistaakseni tehty jossain vankilassa. Ne vangit, joiden kaltereiden välistä näki luontoa, kävivät sairastuvalla harvemmin kuin ne, joiden maisemana oli tiilinen tai muu ankea sisäpiha.

Vähemmän työntekoa

Samaan aikaan kun moni on kokonaan vailla työtä, vielä useampi viettää suuren osan valveilla olostaan tehden liian paljon työtä, jota ei haluaisi, ostaakseen tavaroita, joita ei tarvitse. Mielipidetutkimusten mukaan kaikkialla, erityisesti maissa, joissa työpäivät ovat pisimpiä, ihmiset haluaisivat käyttää vähemmän aikaa työntekoon. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan 70 % työväestöstä 27 maassa halusi enemmän tasapainoa työn ja muun elämän välille.

Työtuntejaan vähentävien ihmisten talous kärsii Honorén mukaan usein vähemmän kuin mitä he ovat olettaneet. Kun ihmiset käyttävät vähemmän aikaa työntekoon, he myös käyttävät vähemmän rahaa asioihin, jotka tekevät työnteon mahdolliseksi: työmatkoihin, pysäköintiin, ulkona syömiseen, kahviin, valmisruokaan, lasten päivähoitoon ja itsensä lohduttamiseen ja palkitsemiseen shoppailemalla. Pienemmistä tuloista maksetaan myös pienemmät verot. Työajan lyhentämisestä voi olla hyötyä myös työnantajille kun työntekijöiden todellinen tehokkuus lisääntyy. Monet viettävät työpaikalla paljon aikaa ja ovat näennäisen tehokkaita. Työaikaa haaskaantuu kuitenkin paljon toisarvoisiin asioihin, kuten turhiin kokouksiin.

Yksi hilpeimpiä löytöjä kirjassa oli Maailman Torkkujärjestö. Kirjassa ei oikein kunnolla esitellä ko. järjestön toimintaa, mutta eiköhän nimi kerro ainakin tavoitteesta. Iltapäivätorkkujen ystävänä oli myös hauska lukea, että vannoutuneita nokosten ystäviä ovat olleet mm. Napoleon, Tomas Edison ja Johannes Brahms. Winston Churchill on kuulemma joskus puolustanut iltapäivätorkkuja kaunopuheisesti: Älkää luulko, että tekisitte vähemmän töitä jos nukkuisitte päivällä. Se on typerä luulo, jota pitävät yllä mielikuvituksettomat hölmöt. Saatte aikaan enemmän. Teette päivässä töitä kahden edestä – no, ainakin puolentoista”.

Paksusammalkuusikko

Enemmän vapaata aikaa

Filosofi Bertrand Russell ennusti, että monet käyttäisivät ylimääräisen vapaa-ajan itsensä kehittämiseen: he lukisivat ja opiskelisivat tai alkaisivat harrastaa lempeitä ja pohdiskelua edistäviä harrastuksia, kuten kalastusta, puutarhanhoitoa ja maalausta. Esseessään ’In Praise of Idleness’ vuodelta 1935 hän kirjoitti, että neljän tunnin työpäivä tekisi meistä ystävällisiä, vähemmän häijyjä ja vähemmän epäluuloisia. Vapaa-aikaa olisi niin paljon, että elämä olisi lempeää, hidasta ja sivistynyttä. Näin ei kuitenkaan ole valitettavasti yleisesti tapahtunut, vaan kiire on tunkeutunut myös vapaa-ajalle – kelle sitä on ja onhan sitä joillakin. Osa ihmisistä käyttää sentään yhä suuremman osan vapaa-ajastaan hitaisiin ja pohdiskelua edistäviin harrastuksiin kuten puutarhanhoitoon, lukemiseen, taiteisiin ja käsitöihin. Honorén mukaan mm. käsitöiden nouseva suosio liittyy hitaan ja suorastaan meditoivan työskentelyn lisäksi kyllästymiseen teollisuuden persoonattomiin tusinatuotteisiin. Eläköön uniikkikappaleet!

Hidastamisajatus on levinnyt myös musiikkiin, jossa Tempo Giustosta on tullut uusi käsite. Alun perin termillä tarkoitettiin oikea aikaista tai oikeaa rytmiä, mutta nyt se on laajentunut tarkoittamaan sitä, että ihmisen tulisi elää oman sisäisen luonnollisen rytminsä, vaikkapa sydämen lyöntirytminsä mukaan. Eräät muusikot väittävät, että 1900 -lukua edeltävä musiikki soitetaan nykyisin liian nopealla temmolla, joka hukkaa alkuperäisen musiikin hienot nyanssit. Eräiden mukaan se pitäisi soittaa puolella nopeudesta kuin mitä tavallisesti tehdään. Näin jokaisen nuotin tai soinnun koko syvyys tulisi koettua.

Kasvusilmut odottavat kevättä

Kasvaminen ja nopeus

Yhä useampi lapsi ja nuori ahmii itsensä koulutyöllä ja ”kehittävillä” harrastuksilla (voisiko tätä kutsua oppimisbulimiaksi?). Heidän elämä saattaa olla täynnä pelkkää suorittamista ja oman kehityksensä kiihdyttämistä. Harwardin yliopiston dekaani Harry Lewis on perustellut, miksi yliopistosta ja elämästä saa enemmän irti tekemällä vähemmän. Hän pyytää opiskelijoitaan miettimään tarkkaan, kannattaako tutkinto hankkia mahdollisimman nopeasti, sillä monen asian syvälliseen omaksumiseen menee aikaa. Hän varoittaa myös haalimasta liikaa harrastuksia ja luottamustehtäviä, jos niin tekemällä joutuu toimimaan jatkuvasti ylikierroksilla. Lewisin mukaan on paljon parempi tehdä vähemmän asioita, jolloin niistä on aikaa saada jotain irti. Joutilaisuus ja hitaus ovat välttämätön osa tehokasta ajattelua.

Honorén mukaan yhä useammat lapset kärsivät kiireisen elämän seurauksista. Jopa viisivuotiailla lapsilla on stressin aiheuttamia vatsavaivoja, päänsärkyä, unettomuutta, masennusta ja syömishäiriöitä. Aikuisten tavoin monet lapset nukkuvat nykyään liian vähän. Unenpuute voi tehdä lapsista kiukkuisia, levottomia ja kärsimättömiä. Lapsipsykologian professori Kathy Hirsh-Pasek Temple –yliopistosta testasi 120 amerikkalaista esikouluikäistä lasta. Puolet lapsista oli päiväkodissa, joissa oppiminen tapahtui pitkälti sosiaalisen kanssakäymisen ja leikin avulla. Loput lapset olivat päiväkodeissa, joissa lapsia hoputettiin omaksumaan koulumainen oppimistapa ja joissa suoritukset olivat tärkeitä. Hirsh-Pasekin tutkimuksen perusteella rennommassa ja hitaammassa ympäristössä olleet lapset olivat vähemmän ahdistuneita ja oppimishaluisempia ja kykenivät paremmin itsenäiseen ajatteluun.

Pyrkimys antaa lapsille heidän lapsuutensa takaisin juontaa juurensa teollisen vallankumouksen ajalle. Ranskalainen romantiikan ajan filosofi Jean-Jacques Rousseu kuvasi kirjassaan ´Emile´ luonnonmukaista lastenkasvatusta (hieno ajattelija, vaikka hän taisikin jättää omat lapsensa hieman heitteille). Siinä luonnonläheisyydellä oli keskeinen osa lapsen kasvua. Rousseau kritisoi näkemystä, että lapsi olisi pieni aikuinen ja että lapsia tulisi myös kohdella kuin aikuisia. Rousseau: ”Lapsuudella on oma tapansa nähdä, ajatella ja tuntea, eikä mikään ole typerämpää kuin yrittää korvata heidän tapansa omillamme”.

Oman sisäisen rytmin löytäminen

Honorén mukaan tunne siitä, että elämästämme puuttuu jotakin, tukee maailmanlaajuista hitauden kaipuuta. Honoré kirjoittaa, että monien mielestä vauhdin hidastamisessa on hengellinen puoli, kun toisten mielestä ei. Slow-liikkeen sisälle mahtuvat nämä molemmat näkemykset. Eräs vauhdin hidastamisen hienoista vaikutuksista on Honorén mukaan, että sen myötä saadaan takaisin aika ja tyyneys, jota tarvitaan mielekkäiden yhteyksien luomiseen muiden ihmisten, kulttuurin, työn, luonnon, oman ruumiimme ja mielemme kanssa. Jotkut sanovat sitä paremmaksi elämäksi, toiset hengellisyydeksi.

Loppukirjoitus

Jo pelkkä Slow -kirjan lukeminen ja siinä esitettyjen ajatusten ajatteleminen sai minut rauhoittumaan ja hyvälle tuulelle. Mieleeni tuli muuan televisiodokumentti vuosien takaa, jossa kauhtunutta samettitakkia kantavaa, olutlasia hörppivää tanskalaista Laiskojen yhdistyksen aktiivia (!) haastateltiin laiskuus- ja ahkeruusasioista. Kyseinen rento heppu esitteli vastaansanomattomasti laiskuuden auvoisuutta ja liiallisen kiireen ja ahkeruuden turmiollisuutta. Mies oli laiskuudessaan selvästi aikaansa edellä. Huvittavana yksityiskohtana tämä laiskuusaktiivi kertoi, että heidän oli välillä vaikea saada yhdistyksen kokouksia päätösvaltaisiksi kun porukka ei viitsinyt tulla kokouksiin..

Kun on hento reppu, on helppo olla rento heppu (pakinoitsija Olli)

Tämä pakinoitsija Ollin sutkautus on yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas. Sutkautuksen voi tietysti käsittää ironisesti siten, että kellä ei ole älliä tai vastuuta, ei ole myöskään paineita. Toisaalta sen voi ajatella niin, että kun olet poistanut repustasi turhat paineet ja jonninjoutavuudet, voit kulkea elämäsi polkuja kevyemmällä askeleella. Eikö kuulostakin houkuttelevalta!

Ensilumi

Advertisements

Responses

  1. Kaverilta kerran kuulin, että tiskikoneeseen riittää kun laittaa puolikkaan pesuainetabletin, ja toden totta, siitä lähtien meillä on tiskattu puolikkailla pesuaineilla, pari vuotta jo.

    Miten tämä liittyy aiheeseen? No, rupesin siitä miettimään, mihin muuhun riittäisi puolet totutusta. Aika moneen, huomasin. Jos tekisi vain puolet ja puolta hitaammin kuin aikaisemmin, saattaisi moni asia olla helpompaa. Tai sitten ei, koska yhteiskuntamme on rakennettu nykyistä vauhtia eläville ihmisille. Moni asia menisi aivan sekaisin, jos yhtäkkiä tyytyisimme puoleen ja puolta hitaammin. Pitäisi aloittaa alusta ja tehdä maailma alun perin hitaammaksi.

    Jos nyt edes välillä osaisi pysähtyä ja varata kalenteristaan pari päivää jouten oloon, voisi se olla hyvä alku.

    • Moi Kaj. Itse laitan puolet vähemmän pyykinpesuainetta ja puhdasta tulee. Välillä voi jättää jopa kokonaan laittamatta pesuainetta – varsinkin jos pesee vain vähän hikisiä paitoja.

      Toi ”puolet” ajatus on hauska veto ja voisi olla alku uudelle ’Kuluta vain puolet’ -liikkeelle…tai ’Ole töissä vain vain puolet nykyisestä ajasta’ jne. Maailman eli yhteiskuntien tehtävänä on sopeutua asukkaidensa elämän muutoksiin ja kyllä se sopeutuukin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: